Päivä 249 Meksikossa
Matkalta palattu ja aluks voin jo sanoo et vaikka matka oli lyhyt oli se kyllä sen arvone. Ohjelma oli itelle ainakin tosi mieleistä ja etenkin ku tykkään luonnosta, oli tää mulle just sopiva. Toki vähä huonooki tapahtu mut siihen päästään vielä 😀
Päivä 1: Keskiviikko 27.3
Keskiviikon ohjelma oli siis vaan päästä yksinkertasesti hotellille 😀 Piti alunperin lähtee jo 8.30 mutta kuinka ollakaan lähettiin tunnin myöhässä… Suuntana oli siis Ciudad Valles mut matkalla mentiin Ciudad Victorian ja Manten kautta hakemassa porukkaa kyytiin. Ei siinä hyvä fiilis bussissa ja perillä taidettiin olla jo viiden aikoihin. Vaikka kaikki vaihtarit ei ookaan mulle läheisiä nii silti on aina ilo nähä toiset. Ei siinä hengailtiin ja majoituttiin huoneisiin ja illalla sit syömään ja nukkumaan.
Päivä 2: Torstai 28.3
Eka virallinen päivä periaatteessa kun oli ohjelmaa. Hotellilta suunnattiin vajaan parin tunnin päässä olevaan Jardín Surrealista Edward James. Tää ”puutarha” on siis englantilaisen Edward Jamesin rakennuttama. Sieltä löytyy kaikkee luonnon vesiputouksista erikoisiin rakennelmiin. Ja voin sanoo et oli tosi kaunis paikka. Voin sanoo taas et kuvat kertoo enemmän kun mitä mä yritän tässä selittää 😀
Sit oli lounaan vuoro ja lopulta suunnattiin vielä päivän päätteeks kattoo Voladoorien seremoniaa. Tää seremonia juontaa juurensa ilmeisesti kauas enkä hirveesti tästä osaa oikein kertoo mutta siis ensin ne ”puhdistautu” savulla jonka jälkeen siirryttiin tämmösen (ehkä 15 metrin korkusen) tolpan ympärille, jossa nää sitten tanssi ja lopulta ne kiipes sinne tolpan huipulle ja tanssi sielläki 😀 Lopulta ne sito köydet nilkkoihin ja ne rupes laskeutuu sen köyden varassa. Siis, että pyörivät sen tolpan ympärillä sitä mukaa kun tää köysi avautu lisää ja lisää ja lopulta tulivat maahan sieltä 😀 Vähä pelotti niitten puolesta jo kiivetessä et apua jos joku tippuu 😀
Illalla Rotaract klubi oli järjestäny meille illallisen, missä oli sit vielä semmone tanssiesitys ja hyvää musiikkia 🙂
Päivä 3: Perjantai 29.3
Torstai olikin sit ainut päivä millon pysyttiin kuivina nimittäin perjantaina oli vuorossa kanoottiajelu joella. Aamu alko tottakai aamupalalla ja sit vuorossa oli tanssiharjotukset. Joskus varmaan tän selitin aiemminki mut siis toukokuussa on Monterreyssa Rotary konferenssi, missä vaihtarit tulee esittää tansseja. Sen takii meillä oli matkalla yhteiset harkat et pystyttiin harjottelee sitä kokonaisuutta. Minä kyllä jäin aamulla potee mahakipua huoneeseen mut mun läsnäolo ei muutenkaa ollu välttämätön, koska en oo mukana koko tanssissa enää sillä en tuu olee siellä konferenssissa.
No kuitenki harkkojen jälkeen bussiin ja parin tunnin päässä olevalle joelle. Siellä saatiin sit pelastusliivit ja jakauduttiin kahteen ryhmään, koska ei kaikki oltas mahuttu yhteen kanoottiin. Sit lähettiin melomaan jokee pitkin. Pakko sanoo et mulle oli jo ihmetys se vesi, sillä en oo ikinä nähny niin sinistä vettä 😀 No melottiin siinä sitten ja jossai vaiheessa piti nousta maihin ja kävellä ku yhessä kohtaa oli niin kova vastavirta. Sit takas kanoottiin ja menoks. Yks hauska asia matkalla oli myös se, että aina ku toinen kanootti tuli vastaan tai ohi, molemmat kanootit heitteli toistensa päälle vettä. Eli toisin sanoen kuivana oli mahoton pysyä 😀 Sit lopulta päästiin kohteeseen eli Tamulin vesiputoukselle (Cascada de Tamul). Oltiin siis suht kaukana siitä putouksesta, joka oli iha ymmärrettävää sillä se oli tosi iso. Ja kauempana oli semmone kivi minkä päälle mentiin sit ottaa kuvia. Harmi et oli vaan niin paljon porukkaa liikkeellä et ei ollu hirveesti aikaa ottaa kuvia siellä, sillä oli aika päästää seuraava kanootti ottaa jo kuvia.
Sit lähettiin melomaan takas ja aattelin et tää oli sit tässä jo et nyt melotaan takas sinne mistä lähettiin. Matkan varrella kuitenki pysähyttiin ja noustiin maihin ja mentiinki tämmöselle luolalle minkä sisällä on siis vettä (Cueva del agua) ja hypättiin sinne sit uimaan. Voitte kuvitella mut sit tässä kohtaa iha fiiliksissä kun en oo ikinä nähny tämmöstä mut olihan se aika siistii. Mut sit homma meni vielä paremmaks ku halukkaat sai hyppii veteen sieltä seinämiltä ja pitihän se nyt itekki käyä kokeilee. Olihan se aika huippua 😀 No sit tän jälkeen (tai no vielä pakollisten kuvien jälkeen) lähettiin takas, vaihettiin vaatteet, mentiin syömään ja hotellille. Hotellilla oli vielä tanssireenit ja myöhemmin illallinen jonka Ciudad Vallesin Rotary klubi oli meille järjestäny. Ruoka oli hyvää ja meikä tykkäs etenki jälkkäripöydästä jossa oli varmaan kymmentä eri kakkua 😀
Päivä 4: Lauantai 30.3
Lauantai oli sit viimenen ohjelmapäivä. Aamu alko taas aamupalan jälkeisillä tanssitreeneillä ja sitten taas bussiin ja menoks. Ekaks suunnattiin kattoo Mecon vesiputousta (Cascada el Meco). Siellä ei ollut mitään aktiviteettia. Yksinkertasesti otettiin vaan paljon kuvia ja tää oli eka mahollisuus ottaa myös kuvia lippujen kanssa, joka tietty käytettiin myös hyväks 😀
Seuraavaks suunnattiin Minas Viejas vesiputoukselle (Cascada de Minas Viejas). Voi taas arvata kuka oli ihan äimistynyt. Kunnon sinistä vettä ja vesiputous. Siellä oli tosi kaunista. Siellä sit uitiin aika pitkään ja tietty unohtamatta satoja kuvia mitä otettiin. Siellä saatiin oikeestaan olla miten haluttiin et oli aika vapaata. Tän jälkeen bussille ja syömään. Lounaan jälkeen alko sit meidän ongelmat. Yks vaihtari oksens n. 20min ruokailun jälkeen ja en vielä pitäny sitä minään mut just ennen kun lähettiin oli toinenki jo oksentamassa. Siinä vaiheessa alko olla vähän semmone fiilis et ei voi olla sattumaa mut matka kuitenki jatku.
Päivän viimene aktiviteetti oli sit Micos vesiputouksilla (Cascadas de Micos). Siellä meillä oli aktiviteetti joka selitettiin vähä huonosti bussissa. Sanottiin siis et jos jollain on ongelmia hypätä 1-8 metristä nii ei kannata lähtee mukaan. No muista puheista saatiin sit semmone kuva et hypätään vaan kerran et saa niinku päättää mistä korkeudesta haluaa hypätä nii aateltiin kavereitten kaa et no joo mennään vaan. Loppujen lopuks vaa puolet meistä vaihtareista lähti tonne aktiviteettiin. No siis eihän se iha ollu niinku me ymmärrettiin 😀 Homman nimihän oli et uidaan jokee pitkin missä on vesiputouksia ja jotta pystyy jatkaa matkaa pitää aina hypätä vesiputoukselta alas. Eka hyppy oli jonku kolme metriä et ei paha ja jatkettiin sit matkaa ja hypättiin ja jatkettiin taas. Sit aika loppupäässä oli kuuden metrin hyppy mikä näytti todellakin korkeemmalta ja siinä vuoroo ootellessa meikän jalat täris ku haavan lehet konsanaan 😀 Siitäkin kuitenki selvitittiin mut vika oli se kaheksan metriä mikä tuntu vähä pahalta jo. Ei siin kuitenkaa auttanu ku hypätä 😀 Oon tietysti se ihminen joka pitää nenästä kiinni kun hyppää veteen ja tein sen nytkin, mut se osuma veteen tuosta korkeudesta oli jo aika kova ja nenästä kuulu vaa riks raks ja alko sattuu aika paljon. Luulin siis oikeesti, että mursin nenäni 😀 Mun kaveri hyppäs mun jälkeen ja heti kun se oli päässy pinnalle nii huusin vaa kauhulla et onko mun nenä suorassa ja se oli vaa et joo on on et ei oo mitään hätää 😀 Nenää särki kyllä ihan kivasti mut sentää se ei murtunu 😀
Ainut huono oli et ennen sinne aktiviteettiin menemistä mulla oli maha jo tosi kipee et ton jälkeen koski entistä pahemmin. No ei siinä bussiin ja kohti hotellia. Mutta… Matkalla sit hotellille mä ja mun kaveri voitiin tosi pahoin ja miten ollakaan seuraava vaihtari oksens ja vielä just ennen hotellille saapumista yks toinenki. Kaikilla alko siis olla mielessä jo et taitaa olla ruokamyrkytys. No me sairaat sit ei menty illalliselle ja ite aattelin vaa et onneks taian selvitä vaa vatsakrampeilla ja söin mulle tuodut suolakeksit ennen ku menin nukkuu mut mitenkäs ollakaan…. Herään sit yhentoista aikaan tosi huonoon oloon ja menin vessaan ja meikäki sit alotti sen oksentamisen:) Siinäpä se koko yö sit meni 😀 Illan ja yön aikana siis puolet vaihtareista sairastu… Oli siinä Rotareilla milenkiintone yö ku kiertivät huoneissa jakelemassa lääkkeitä ja lisää juomista.
Päivä 5: Sunnuntai 31.3
Aamulla sit huonosti nukutun yön jälkeen sain pari tuntii nukuttua ku vihdoin lopetin aamuyöllä yrjöömisen. Aamupalalla en tietyistä syistä kyllä käyny 😀 Lähtö piti sit olla kymmeneltä takas Monterreyhin mut sanottiin et ei oo varmaa et riippuu miten sairaana porukka on. No kympin jälkeen lähti sit eka porukka itään kohti Tampicoa ja toinen porukka länteen kohti San Luís Potosía. Mutta mites Monterreyhin päin menevä porukka sit… Siellä me maattiin hotellin aulassa pari tuntia puol kuolleina ja ootettiin Rotareita et millon lähetään. Lopulta päästiiin lähtee puol yhen aikaan.. Bussimatka nyt oli sinänsä aika hiljane lukuun ottamatta bussin takaosassa höpötteleviä terveitä tyyppejä 😀 Monterreyhin saavuttiin n. yheksän aikaan illalla ja kotiin ite pääsin puol kympin aikaan.
Tää oli siis mun vika Rotary matka, koska en mee vikalle matkalle, joka on Ruta Maya. Vähän oli haikee fiilis et näin nyt suurimman osan vaihtareista vikaa kertaa mut samalla olin ilone et melkein kaikki oli kuitenki tuolla matkalla et sai viettää aikaa niitten kaa. Omasta mielestä tää matka oli ehkä enemmän mulle. Tykkäsin kaikista aktiviteeteista ja oon enemmän semmone luonnonläheine ihminen. Eka matka Ruta de la Independencia oli myös loistava mut luulen et tää oli ehkä mun mielestä parempi. Ainut mikä harmittaa on et tää matka oli vaa niin lyhyt mut samalla se oli tietty tosi halpa eli mulle just sopiva 😀
Jenni in Mexico 